Torstai. Nyt alkaa sujua. 150 kilometriä ja 2500 kcal. Kuutisen tuntia aktiivista ajoa. Usko ja voimat meinasivat loppua viimeisellä etapilla. Helpommalla kyllä siellä vuorilla pääsi muutaman tunnin riittäessä voimien uuvuttamiseen. Parina aamuna jäisenä ja nälkäisenä meinannut jo ketuttaa mutta ajaessa karissut vaarallinen olo pois.
Tänään söin paikallisen makkaran ja maan perunoita, jotka paljastuivat tavallisen mauttomiksi keitetyiksi perunoiksi. Mutta se makkara, se makkara! Siinäpä vasta makkara. Se ei ollut epämiellyttävän lihaisa muttei myöskään turvallisen jauhoinen. Se oli hyvin mehukas selvästi käsin rakkaudella ja ylpeydellä tehty makkara. Jotakin sen laadusta täytyy kertoa se, että annoksen mukana tuli pakollisena kokin valitsemaa viiniä. Oluenkin erehdyttyäni ottamaan piti päiväunet nukkua puistossa. Tai sitten se oli se kova rehkiminen.
Ja shanghailaisen salaatin söin Gyssä liikuteltavalta kioskilta. Varsin mielenkiintoinen kaalinlehteen kääritty tuotos, jota dippailtiin etikkasoijakastikkeeseen.
Rehkintä jatkui iltaan saakka. Jos en olisi päättänyt polkea Kölnin paikkeille, missä oletettavasti reppureissaajat oleskelevat, ilman lepopäiviä huvitti tai ei, jäisin tälle leirintäalueelle. Täällä on kaikki palvelut. Järvi, ravintola sekä baari ja kaiken lisäksi telttapaikan sai itse valita. Ja kaupunki vieressä. Sielläkin oli kaikki muut palvelut paitsi halvat hostellit, jotka tuntuvat pääosin Ranskasta puuttuvan. Tämän leirintäalueen lapsiperheet ja vanhukset ovat ajautuneet varustelukierteeseen. Kuka tuo esimerkiksi lautasantennin mukanaan? Liekkö näillä liikuteltavilla residensseillä saisi edes ajaa Suomessa.
Siellä saksanmaalla sitten leputtelen oluttynnyrin vieressä hyvässä seurassa hamaan tulevaisuuteen ja poljen enää ainoastaan, jos huvittaa. Seppo puhui palturia Saksasta.
Negatiivista: ei ole kolikkoja leirintäalueen flippereihin.
Positiivista: halpaa sadeviittaa voi käyttää yleisalustana.
No comments:
Post a Comment