Voi kurjuuksien kurjuus!

• Etujarru lakkasi toimimasta.
• Toinen nousukahva lahtee irti siihen tukeutuessa.
• Shortsit hajosivat. Eivatkos ne feikkimerkit tulekaan samalta tehtaalta kuin aidot?
• Paras urheilupuseroni tuhoutui jouduttuaan levyjarruihin. Jarru sentaan pysyi toiminnassa.
• Spork meni hukkaan! Kurja leikkuuveitsi siina oli muttei parempaakaan ole ollut eika enaa sitakaan. Puhumattakaan lusikasta ja haarukasta. Onneksi on viela sormet.
• Kaiken taman 24 tunnin sisaan tapahtuneen lisaksi naamaani osui ajaessa joko kivi tai ampiaiselta kuulostava kivi. Sattui ihan helekutisti seuraavat 18 tuntia. Meinasin ojaan ajaa kivusta. Sinne kai se piikki jai happoa ruiskuttamaan, kun ei peilia ollut eika edes itsella mitaan hajua, kuinka pahan nakoinen naama oli kyseessa. Ei pahasti turvotusta tullut mutta jotakin elokuvamaisen mutanttimaista kasvoissa oli.

Vannoin pyorailyn loppuvan siihen paivaan vaikka niin hyvin oli alkanut sujua paastyani makisista maista pois. Ei turhaan ranskalainen kehottanut jokea seuraamaan. Olisi pitanyt totella. Hieman helpotti katsellessani holmoyttaan kahden ampiaisen hukkuvan siideripulloon. Kuvittelin kivun aiheuttajan olleen niiden sukulainen.