Torstai. Alpeissa on se vikana, että vaivalla ja työllä poljettua ylös, sanotaanko vaikka 1500 metriin, sieltä joutuu tulemaan alas.
Olisihan se pitänyt arvata, että paikan nimen alkaessa sanalla Vallee se sijaitsee pohjalla. Tai ei se ihan pohjalla sijainnut mutta riittävän kuopassa 400 metrissä, jotta kiipeäminen Col de La Couilloen päälle (lunttasin nimen kamerasta) 1700 metriin vie tuntikausia etanavauhdilla.
Tänään en ole polkenut kuin kuppaiset 50 km. Sacre bleu! Toisaalta hyvin sisäistänyt tämän tauotuksen ja maisemien ihailun. Vain tunnin päässä huipusta (matkana varmaan jotain todella mitätöntä) Roubionissa leputeltuani syömällä persikoita, suklaata ja kyläkaupan pieniä ranskalaisia versioita chorizosta, huomasin, että olisin vielä muutaman tunnin jaksanut polkea.
Huipulla totesin kuitenkin olevani ilman minkäänlaista tietoa onko seitsemän kilometrin päässä oleva Beuil alamäessä vaiko syvän montun jälkeen kilometritolkulla ylämäessä. Tähän mennessä olin jo todennut kotona suorittamieni tasamaahan suhteutettujen mittausten ja aikataulujen olevan paikkaansapitäviä kuin VR:n junaaikataulu.
Täten loogisella päättelyllä päädyin seuraavaan. Huippu = tasaista = oiva paikka näkösuojaan pystyttää teltta. Ja jo kiroiltuani kärpäsiä sekä vasta ilmentynyttä Haisulin sukulaisuuttani, huomasin jatkuvan pörinän olevan laittoman pitkällä tyhjäkäynnillä seisovan moottoripyörän sijasta taas yksi alppilähde. Näin sitä rahaa säästetään lievittäen henkistä tuskaa kesätyöansionmenetyksistä.
PS. Turistipariskunta Roubionissa hyväksyi suunnitelmani Barcelonetteen asti mutta siitä etenemissuunta-aikomukseni ilmoittaessa hämmästyneinä kysyivät, ymmärsinkö kuinka paljon näköä Alpeilla olisi tiedossa. En. En ollut ajatellut niin pitkälle.
Energia 2100 kcal
Tehokas ajoaika tasan 5 h
Nousua yhteensä 1600 m
Olisihan se pitänyt arvata, että paikan nimen alkaessa sanalla Vallee se sijaitsee pohjalla. Tai ei se ihan pohjalla sijainnut mutta riittävän kuopassa 400 metrissä, jotta kiipeäminen Col de La Couilloen päälle (lunttasin nimen kamerasta) 1700 metriin vie tuntikausia etanavauhdilla.
Tänään en ole polkenut kuin kuppaiset 50 km. Sacre bleu! Toisaalta hyvin sisäistänyt tämän tauotuksen ja maisemien ihailun. Vain tunnin päässä huipusta (matkana varmaan jotain todella mitätöntä) Roubionissa leputeltuani syömällä persikoita, suklaata ja kyläkaupan pieniä ranskalaisia versioita chorizosta, huomasin, että olisin vielä muutaman tunnin jaksanut polkea.
Huipulla totesin kuitenkin olevani ilman minkäänlaista tietoa onko seitsemän kilometrin päässä oleva Beuil alamäessä vaiko syvän montun jälkeen kilometritolkulla ylämäessä. Tähän mennessä olin jo todennut kotona suorittamieni tasamaahan suhteutettujen mittausten ja aikataulujen olevan paikkaansapitäviä kuin VR:n junaaikataulu.
Täten loogisella päättelyllä päädyin seuraavaan. Huippu = tasaista = oiva paikka näkösuojaan pystyttää teltta. Ja jo kiroiltuani kärpäsiä sekä vasta ilmentynyttä Haisulin sukulaisuuttani, huomasin jatkuvan pörinän olevan laittoman pitkällä tyhjäkäynnillä seisovan moottoripyörän sijasta taas yksi alppilähde. Näin sitä rahaa säästetään lievittäen henkistä tuskaa kesätyöansionmenetyksistä.
PS. Turistipariskunta Roubionissa hyväksyi suunnitelmani Barcelonetteen asti mutta siitä etenemissuunta-aikomukseni ilmoittaessa hämmästyneinä kysyivät, ymmärsinkö kuinka paljon näköä Alpeilla olisi tiedossa. En. En ollut ajatellut niin pitkälle.
Energia 2100 kcal
Tehokas ajoaika tasan 5 h
Nousua yhteensä 1600 m
No comments:
Post a Comment