Tiistai. Istun Rhone-joen äärellä puun alla. Muutama metri takanani on asfaltoitu jokea seuraava ulkoilureitti ja edessä nokkosia, korkeita kaiskoja sekä jyrkkä rantapenkka jokeen. Kello on tasan kahdeksan. On lämmintä, tuulista ja alkaa hämärtää. Istun rullalta levitetyllä kokoamattomalla teltalla, koska en ole oikein varma, miten ihmiset suhtautuvat päivänvalossa jokapojan leirintäoikeuteen. En toki halua kenenkään saavan patonkia väärään kurkkuun. Lähettyvillä piknikalueen näköisellä kohdalla kaksi autoa vaikutti odottavan samaa. Tai sitten se vanha herra pakettiautoassa oli pomo, ne kaksi nuorta arabia henkilöautossa kätyreitä ja kohta joku on tyytymätön huumekaupan mennessä penkin alle.
Lähdin vasta kahdeltatoista löydettyäni kahvilan ja internetin sivistävän vaikutuksen. Päätin jo lähtiessä nukkuvani tänään pöpelikössä. Ihan mäet eivät vielä loppuneet olleet ja yksi matala "Col" oli edelleen.
Iso kaupunki parinkymmenen kilometrin päässä. En voinut vastustaa jokea. Pesullekin pääsi tarpeeksi oikeaa loivennusta penkkaan etsittyäni.
5,5 tuntia ajamista. Useita taukoja. 100 kilometriä edetty. Syytäkin edelleenkin niitä mäkiä odottaen, milloin pääsen koko päivän kestävään tasaiseen nopeuteen 30 km/h.
No comments:
Post a Comment