Keskiviikko. Nukutti kyllä eilen salateltassa helekutin hyvin. Ainoa ongelma herääminen ennen seitsemää. Heti teltan purettuani ensimmäiset aamuvirkut urheilijat tuhisivat ohi ja pookemaan lähtiessäni lava-autolla vastaan ajoi vanha patu, joka sopisi profilointiin maanomistajasta.
Sata eilen, sata tänään. Samat viisi tuntia aikaa, joista ensimmäiset kaksi ennen aamiaista, sillä erolla, että nyt olin jo viideltä leirintäalueella. Täytyy myöntää, että hiukan alkaa jo syömään. Eikä sille voi mitään, ei se keskinopeus ole kotoista urheilunopeutta.
Luulin syöväni ankkapateeta leivällä. Se oli tehty possulista. Pate de Foi? Myös juustoja testailtu. Ei edelleenkään minun juttuni.
Sadeviitta vitosella ja vihdoin ketjuöljyä. Huomenna rullaa paremmin. Ei voi kovin montaa päivää mennä rajalle.
Leirintäalueella on kunnon vessat ja paperi talon puolesta. Luksusta. En kykene hyväksymään niitä epäpyhiä teollistumisen ja luonnollisen toimituksen yhdistelmiä, seisomavessoja.
Kävin Notre Damessa. Oliko se se sama, josta tarinat on tehty?
No comments:
Post a Comment